Rannassa on vilkasliikenteinen katu, joka jostain kumman syystä suljetaan illalla. Eihän nyt auringonlaskun tähden, eihän? No, joka tapauksessa illalla katu täyttyy kävelijöistä, pyöräilijöistä ja silloin tällöin joku uhmaa hellettä juoksemallakin.
Tien laitaan on rakennettu mukavia amfiteatterimaisia ulokkeita, mutta ei kai
nyt sentään auringonlaskun katselua varten? No, siihen ne kuitenkin sopivat
mainiosti ja aika ahkerassa käytössä ne ovatkin. Eikä ihmisillä ole olut- ja
viinipulloja mukanaan, mikä minua suomalaisen alkoholikulttuurin kasvattina
suuresti ihmetyttää.
Missä väkeä, sillä myös myyjiä. Vettä, jäätelöä ja muuta
pikkusyötävää riittää.
Alueella on kaiuttimet, joista raikaa täysillä paikallisia iskelmiä. Mieluummin nauttisin
auringonlaskusta ilman tätä räimettä, mutta minkäs teet. Ja jotta melusaastetta
varmasti riittäisi, kohta alkaa asfalttijumppa. Naiset hikoilevat ja ähkivät ja
ohjaaja rääkyy kannustushuutoja amerikkalaisten hittien päälle.
Ja sitten se auringonlasku. Se tapahtuu vauhdilla: puoli
kuudelta aurinko alkaa vajota ja kuudelta se on jo uppeluksissa.
Joka ilta aurinko kuitenkin värittää taivaan eri tavalla.
 |
| Tänään |
 |
| Eilen |
 |
| Eilen |
PS. Tänään taivaalla lenteli tällaisia yhden ihmisen helikopterileijoja tai mitä lienevätkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti