pyy

pyy

perjantai 22. tammikuuta 2016

Biitsillä


Yhtään en ole rantaihminen, mutta kun Vietnamissa on niin paljon rantaviivaa, niin pitihän sitä nyt yhdelle biitsille pysähtyäkin.

Nha Trang on Keski-Vietnamissa sijaitseva kaupunki, jossa ei oikein muuta mainitsemisen arvoista olekaan kuin ranta. Etukäteen jo kuulin, että kohde on venäläisten suursuosiossa. Venäjää kuuli kaupungilla kuin Helsingin keskustassa konsanaan ja ravintoloiden, kauppojen ja kauneushoitoloiden tekstit olivat myös venäjäksi.

Rannalta sai eurolla vuokrata päiväksi aurinkotuolin, jossa oli kiva lepuutella varjon alla. Toki eurokin oli monelle liikaa, joten useat kellivät pelkillä pyyhkeillään tulikuuman auringon alla.

Rannalla näki monenmoista eläjää. Joku lankutti ja teki vatsaliikkeitä, joku pariskunta kiehnäsi siihen malliin, että melkein rantavahdit puuttuivat puuhiin, jotkut seisoivat auringossa saadakseen varmasti tasaista rusketusta. Muutama purjevene, ski jet -päristelijä ja kite surfing –tyyppikin touhusi rannan tuntumassa.

Vähän väliä rannalla kulki kaupustelijoita hedelmien, oluen, maissin, muun pikkusyötävän tai aurinkolasien kera. Kaupustelijat näyttivät hassuilta meidän lähes alastomien turistien keskuudessa, sillä he olivat peittäneet paksuilla vaatekerroksilla kaikki ruumiinosansa. 

 
Kokeilin maissia ja sepäs olikin oivallista rantaruokaa. Oluen hinta oli nelinkertainen kaupasta ostettuun verrattuna ja päätinkin, että seuraavana päivänä ostan oman oluen mukaan. Vähän ihmettelin, kun kaupustelijat eivät kipittäneet luokseni, vaan minun oli mentävä hietikolle tekemään ostoksiani. Vasta kolmantena päivänä rantavahti ilmoitti minulle, ettei tuolialueella saa olla omia eväitä eikä myöskään saa ostaa rantakaupustelijoilta, vaan kaikki on ostettava rantaravintolasta. Siksipä ne kaupustelijat eivät siis tulekaan tuolialueelle, vaan myyvät hietikolla.

Huomasin taas, etteivät rannat kiehdo minua yhtään. Meri on kyllä hieno ja aaltojen iskeytymistä rantaan on kiva seurata. Hetken aikaa. Uiminen noin kovissa aalloissa on tällaiselle huonolle uimarille aika rankkaa ja vähän pelottavaakin hommaa. Jäljelle jää kirjan lukeminen ja itsensä kärventäminen. Niitä ei kauhean pitkään jaksa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti